Sydänpysähdyksen hoito kokonaisuutena – hoitoketjun jokainen vaihe on tärkeä

Elottomuuden, eli sydänpysähdyksen hoito on monitahoinen prosessi, joka vaatii nopeaa toimintaa ja koordinoitua yhteistyötä maallikoiden, hätäkeskuksen, ensihoidon ja sairaalan välillä. Nopealla sydänpysähdyksen tunnistamisella, avun hälyttämisellä, elvytyksen aloittamisella ja tehokkaalla hoitoketjulla on merkittävä vaikutus elvytyspotilaan selviytymiseen ja toipumiseen. Tässä artikkelissa käsittelemme elottomuuden hoitoa eri vaiheissa.

Maallikko elvytyksen aloittajana

Äkillisen elottomuuden kohdatessa maallikon nopea toiminta on ratkaisevaa. Jos autettavan sydän pysähtyy, aivot ja muut elintärkeät elimet alkavat kärsiä hapenpuutteesta välittömästi. Elvytyksen aloittaminen – painelu-puhalluselvytys tai pelkkä painelu – voi ylläpitää riittävää verenkiertoa ja parantaa potilaan elinmahdollisuuksia merkittävästi.

Sydäniskurin käyttö on tärkeä osa elvytystä, sillä sen avulla on mahdollista palauttaa sydämen normaali rytmi. Nykyisin julkisilla paikoilla sijaitsevat sydäniskurit eli defibrillaattorit ovat merkittävästi lisänneet maallikoiden mahdollisuutta antaa tehokasta ensiapua ennen ensihoidon saapumista.

Hätäkeskus

Hätäkeskuksen rooli on kriittinen elottomuuden hoidossa, sillä hätäkeskuspäivystäjä voi ohjata tilanteessa auttavaa henkilöä aloittamaan elvytyksen välittömästi. Soittajan kanssa keskustellen päivystäjä voi arvioida tilanteen, varmistaa elottomuuden tunnistamisen ja antaa ohjeita painelu-puhalluselvytyksen suorittamisesta sekä mahdollisen sydäniskurin käytöstä. Hätäkeskus ohjaa myös ensihoitoyksikön mahdollisimman nopeasti paikalle ja varmistaa, että resurssit kohdistuvat oikein.

Ensihoito

Ensihoitoyksikön saapuessa paikalle vastuu potilaan hoidosta siirtyy ensihoidon ammattilaisille. Sydänpysähdys on erittäin korkeariskinen tehtävä, jossa tarvitaan useita ammattilaisia nopeasti paikalle, siksi ambulanssin lisäksi paikalle tulee useasti lääkäriyksikkö tai kenttäjohtoyksikkö, sekä pelastusyksikkö.

Ensihoitajat jatkavat elvytystä ja aloittavat sydämen sähköisen rytmin korjaamisen, jos sitä ei ole vielä tehty. Ensihoidon laitteisto ja ammattitaito mahdollistavat elvytyksen syventämisen esimerkiksi lääkkeillä, hengitystien varmistamisella ja lisähapen annolla, sekä sydänpysähdyksen aiheuttajien korjaamisella. Ensihoidon tärkeä tehtävä on myös valmistella potilas kuljetettavaksi sairaalaan, mikäli elvytys onnistuu ja sydämen toiminta saadaan palautettua. Ensihoitoyksikön toimintakyky ja nopea reagointi vaikuttavat suoraan potilaan ennusteeseen.

Sairaala

Sairaalassa potilas siirtyy jatkohoitoon, joka usein keskittyy tehohoidon yksikköön. Tehohoidon tavoitteena on varmistaa potilaan elintoimintojen vakauttaminen ja elimistön toipuminen elottomuuden aiheuttamasta kuormituksesta. Sairaalassa voidaan tehdä tarkempia diagnooseja esimerkiksi sydänsairauden, aivovaurion tai muiden komplikaatioiden osalta, ja potilas saa yksilöllistä hoitoa esimerkiksi sydänkatetrisaation, aivojen suojauksen tai pitkäaikaisen kuntoutuksen muodossa. Elvytyksen jälkeinen hoito on keskeinen osa elottomuuden hoitoketjua ja vaikuttaa huomattavasti potilaan mahdollisuuksiin toipua ja palata normaalielämään.

Yhteenveto

Elottomuuden hoito edellyttää saumatonta yhteistyötä ja tehokasta viestintää maallikoiden, hätäkeskuksen, ensihoidon ja sairaalan välillä. Jokainen vaihe on olennainen potilaan selviytymiselle ja toipumiselle. Nopea elvytyksen aloittaminen, hätäkeskuksen tuki, ammattimainen ensihoito ja erikoistunut sairaalahoito muodostavat kokonaisuuden, joka mahdollistaa parhaat mahdolliset tulokset äkillisen elottomuuden kohdatessa.